Laihduta, laihduta LÄSKIMOOSES!

Vuosi on menty taas ajassa eteenpäin. Paino on junnannut epätoivoisesti paikoillaan. Mutta nyt kuitenkin lähenee yksi suurista tavoitteista; polven tekonivelleikkaus! Leikkaukseenhan ei ole ollut mitään toiveita päästä ilman reilua painonpudotusta. Vieläkään ei lukemat ole optimaaliset, mutta tässä sitä kuitenkin odotetaan leikkauspäivää, 27.1.2021. Voin kyllä tunnustaa, että jännittää! Lupaan kertoa, miten siinä urakassa kävi. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Onpas ”vähän” humpsahtanut aikaa edellisestä kirjoituksesta... Toinenkin leikkaus meni oikein mallikkaasti, hyvin samaan tapaan kuin edellinenkin. Toipuminen alkoi hyvin, kunnes tuli flunssa, joka tarkemmin tarkasteltuna olikin keuhkokuume. Kotisairaanhoito kävi pistämässä suoneen antibiootteja muutaman päivä ja niin lähti sekin tauti. Pikkuhiljaa on alkanut pitää luonnollisena pieniä ruoka-annoksiaan ja usein toistuvaa syömistä. Nälkä ei ole poistunut kokonaan mihinkään, vaikka monille leikatuille niin käykin. Diabeteslääkkeet olen saanut jättää kokonaan pois ja sokeriarvot ovat pysyneet normaaleina. Verenpainelääkkeitä on vähennetty ja yhden sain jättää poiskin. Siinä oli vähän vaikeuksia sovitella paras lääkeyhdistelmä, muta nyt tuntuu hyvältä. Paino putoaa hiljalleen. Edelleen täytyy pitää mielessä kirkkaana ravintosuositukset. Paljon proteiinia, sopivasti kasvirasvaakin, vähemmän hiilihydraatteja. Toiset ruuat ärsyttää mahaa, esim. vähäinenkin

Nyt on taas jännät paikat! Huomenaamulla klo 7 pitää olla sairaalassa ja siitä alkaa leikkausvalmistut oletettavasti aika haipakkaa. Näin ainakin oli tammikuussa. Kahdeksan aikoihin aloitellaan operaatiota, mutta silloin minä olen jo unten mailla. Jännittää enemmän kuin ekalla kerralla. Kaikkeen sitä ihminen tulee menemäänkin, vieläpä vapaaehtoisesti. Kirjoittelen sitten taas miten kaikki kävi. Positiivista energiaa toivon mukaani :)

Kaikki ei mennyt kuin Strömsössä Paino ei sitten jatkanutkaan putoamistaan maaliskuun jälkeen. Toukokuussa käydessäni lääkärissä päätettiin, että minulle tehdään uusi leikkaus elokuun 27. päivänä. Tällä kertaa ruuan matkaa ohutsuolessa lyhennetään. Tälläisen lisäoperaation mahdollisuutta väläytettiin jo alunalkaen, mutta ikuisena optimistina uskoin ettei sitä tarvittaisi. No, nyt aloitin TAAS leikkausvalmisteluni ja erittäin-niukka-energisen dieetin. Neljä viikkoa dieettiä, että maksa pienenisi eikä olisi tiellä operoitaessa. Sitten taas jännitetään itse leikkausta :)

Kaksi kuukautta sitten kotiuduin onnellisena sairaalasta kotiin. Tyytyväinen olen, että uskaltauduin operaatioon. Kaikki on mennyt mainiosti. Pieniä annoksia ja usein; se on loppuelämän syöntiohje. Pari kertaa olen syönyt ravintolassakin. Sairaalasta sai mukaansa kortin, jossa kerrotaan, että tämä henkilö ei pysty syömään kovin paljon. Korttia näyttämällä saa monesta paikasta annoksen lastenannoksen hinnalla tai puoleen hintaan. Taisin syödä vähemmänkin kuin lapset, mutta oli kiva olla perheen kanssa yhdessä aterioimassa. Paino on pudonnut leikkauksen jälkeen yhdeksän kiloa. Kevenee, kevenee...

Blogin 1-vuotis synttärit Leikkauksesta on kohta jo kolme viikkoa. Paraneminen on mennyt hienosti; haavat on menneet umpeen hyvin eikä kipuja ollut kuin muutamana päivänä alussa. Vähän tavallista väsyneempi olen kyllä ollut, mutta kun en meinaa muistaa olevani toipilas vielä :) Syömisessä on ollut tosissaan opettelua ja vääriä valintojakin on tullut tehtyä. Annoskoko on tosi pieni, pilttipurkillisesta tulee hyvinkin kylläiseksi. Aivan alussa ei pystynyt syömään senkään vertaa ja kaiken piti olla oikeastaan nestemäistä. Nyt voi syödä vähän paksumpaa, mutta monta asiaa on vielä kiellettyjen listallakin. Esim. pehmeä leipä tai pulla ei yhtään käy, vaan muodostaa kapeassa mahalaukussa tulpan joka ei tunnu menevän mihinkään päin ja ottaa myös kipeää. Näkkäriä voi kyllä rouskuttaa. Sitrushedelmien kalvoja ei saa syödä, nekin voivat tehdä tukoksen. Kaikki siemenet, ihan pienetkin mustikan ja vadelman siemenet on vielä kielletty. Kuvassa eilinen päivällinen; kauhallinen perunamuusia

Viikko sitten jännitti leikkaus. Kaikki meni paremmin kuin hyvin! Kiitos kuuluu osaavalle, erinomaiselle henkilökunnalle Seinäjoen keskussairaalassa. Leikkaavat kirurgit olivat Heli Helminen ja Kai Orava. Aamulla klo 7.00 sairaalaan, viimeiset verikokeet ja sairaalavaatteet päälle. Tohtori Helmisen tapasin lyhyesti. 8:lta makasin jo leikkauspöydällä, joka kyllä enemmän muistutti etäisesti auringonottotuolia kuin sänkyä; asento oli puoli-istuva. Samantien alettiin kiinnittää jos mitä mittaria ja anturia käsiin ja jopa otsaan. Jalkoihin laitettiin jonkinlaiset systeemit, jotka rullasivat painetta alhaalta ylöspäin, veritulppien ehkäisyksi. Ehdin ajatella, että veroilmoitus olisi pitänyt tehdä, kun jo sainkin nukutuslääkkeen ja heräsin noin viiden tunnin päästä heräämössä. Heti kysyttiin onko kipuja ja kuinka paljon. Suoneen sain särkylääkettä. Iltapäivä kului torkahdellen ja aina vain kaikenlaisiin mittareihin kytkettynä. Illalla kahdeksan jälkeen pääsin vasta osastolle.

Leikkauksen aattopäivä Huomenna sitten aamulla sairaalaan ja leikkaus klo 8.00. Sitä kohti tässä on menty runsas vuosi ja nyt se sitten konkretisoituu. Jännittää, mutta ei kauheasti. Ilmoittelen sitten, kun nähdään kuinka kaikki kävi. Kannustusviestejä oon saanut koko ajan, mutta erityisesti tänään tosi paljon. Kiitos niistä kaikista, hyvältä tuntuu <3 Niin ja opin tänään uuden taidonkin, kun piti pistää itseensä veritulppia ehkäisevää lääkettä. 

Hyvää uutta vuotta kaikille! Laskin juuri, että 10 yötä vielä nukutaan ja onkin leikkauspäivän aamu :) Varhain pitääkin silloin herätä, klo 7.00 on jo oltava sairaalassa. Nyt ovat jäljellä viimeiset päivät niukkaenergistä dieettiä, joka on kestänyt vähän yli kuukauden. Jännittääkin jo, mutta ei kauhean paljon. Mielenkiinnolla odotan leikkaustani!